Hirvittävä kohtaaminen Neiturin kanavan iltayössä

 

Ajelin maanantai-iltana puoli kymmenen maissa kaikessa rauhassa hyvillä mielin virkistävästä kokouksesta Leppävirralta. Rautalammin uudesta S-marketista ostamani suklaan olin jo syönyt, puhelimeen en koskaan puhu ajaessa. Keskityin tämän syksyn ensimmäiseen pimeään ajoon. Paljon nähneet silmät eivät mukaudu valon ja pimeän vaihteluun niin hyvin kuin nuoremmat.

Auringon kajo oli jo hävinnyt, ja auton valokeilat näyttivät olevan hyvin suunnatut valaisten hyvin penkereitä molemmin puolin. Tuuli- ja silmälasit olivat kirkkaat. Silmät seilasivat 180 asteen reittiä puoleen ja toiseen.
Muistan aina autokoulun opettajan valistuksen siitä, että väsyessä silmien heiluriliike pienenee ja pienenee. Siinä vaiheessa, kun silmät alkavat seisoa päässä, silmänräpäyksen nukahtaminen voi tapahtua aivan itse huomaamattakin. Ei siis tiedä käyneensä unessa.

Nopeus oli aikaisemmin suoremmilla osuuksilla vähän vilahdellut ylinopeuden puolelle. Mutta tie no 659 Istunmäki-Viitasaari on ollut sen verran pitkä pätkä, että sitä on jouduttu sovittelemaan mutkalle jos toisellekin. Eipä ollut enää pitkä matka omaan sänkyyn.

Ja yhtäkkiä etuvasemmalta tulee hirvi! Se vaan on siinä ja kävelee aivan auton eteen! Aivoni eivät tajua mitään, mutta jokin voima painaa jalkani lyömään jarrut pohjaan. Tavarat penkeiltä rymisevät jalkatilaan ja auto pysähtyy kuin seinään. Tie on kuiva ja jarrut kunnossa.

Hirvi kävelee tien yli Kämpänkaarteen puolelle ja jää siihen katselemaan. ”Tuleekohan se sieltä vielä auton päälle?”, huomaan höperösti ajattelevani. Kavereita ei näy.

Olen aivan rauhallinen. Kuin istuisin tietokoneen ääressä naputtelemassa. En oikein ymmärrä koko asiaa. Jatkan matkaa ja nyt näyttää tien varsilla olevan liikahduksia ja varjoja paljon enemmän kuin sitä ennen. Edellisellä viikolla oli niitetty Mannisen Erkin vaatima toinen, leveämpi pusikoiden poisto. Kiitos siitä, todella tarpeellinen työ.
*
Yöllä heräsin kahdelta, ja silloin vasta asia oli kypsynyt mielessä. Minähän olin kokenut vaaran ja varjeluksen. Olisin voinut törmätä hirven kanssa jos
- olisin ollut paria sekuntia aikaisemmin paikalla
- nopeuteni olisi ollut suurempi
- olisin ollut keskittynyt puheluun tai radioon
- olisin haparoinut suklaapakettia viereltäni
- silmälasini ja tuulilasi olisivat olleet likaiset
- jarrut eivät olisi olleet kunnossa
- jos joku ei olisi painanut jalkaani jarrulla
- lisäksi takaosassa olisi voinut olla irrallisia tavaroita, jotka olisivat voineet lennähtää sieltä niskaani

Mietityttävä tapahtuma minulle. Ehkä sinunkin kannattaa tarkistaa luettelon asiat; hirvien jahtaamisen aika on alussa. Turvallisia kilometrejä!

(Kuva lainattu Jahti-lehden nettisivulta)