Poltan vanhoja runoja (Tuomirannan runoja 2006)

Poltan vanhoja runoja,
kellastuneita,
joskus paljonkin merkinneitä.
   Kulkeneet mukana monissa paikoissa,
jäljellä hauraan paperin arvo.

Runot ovat unelmia,
tuoksuja ja näkyjä,
muistoja, joihin unet sekoittuvat.
Kuumia suudelmia rakastavaisten iholla.
Kovia - kuin luinen nyrkki.

Pieniä, pulleita runoja
kuin vauvan varpaita.
   Seitinohuita,
kuin vanhusten käsien iho,
tai yöperhosen siivet.

En polta runoja,
   joihin voin tänään lisätä
hiukan kultaa ja hopeaa.
Tummiin kirkkautta ja väriä,
viluisiin tulen lämpöä.



Kommentit