Hiljaisuudessa kuulet enemmän

Hiljaisuudessa kuulet enemmän.
Sydämesi lyönnit,
veresi sysäykset.
Lehti leijailee puusta,
kuusen neulanen putoaa.
Linnun höyhen irtoaa ja
kukan hahtuva lentää toiseen paikkaan.

Kuulet hymyn ja ikävän,
auki katsovien silmien liikkeet,
kyyneleen vierivän poskea pitkin.
Lapsi kääntyy kohdussa,
liikauttaa sormeaan sikiövedessä.

Syntyvän kuun valoa pitkin
ajatuksesi kohoavat avaruuteen,
outoihin paikkoihin,
joissa ääntelevät ikiaikaiset
kaipaukset ja unelmat.

Maailma kääntyy öisin,
rakkaus lentää pois.

Valvova kuulee sen. 

Kommentit