- Meill´ on hanki ja jää... Tuhannet timantit tuikuttavat valkoisella lumella kevätauringon sytyttäminä. - Ulos sukset survaiskaa, niin erä-, metsä-, kilpa-, retki-,vaellus-, karvapohja-, länkisääri- ja pihtipolvisukset. Luistellaan ja lasketellaan, ratiritiralla. Voi kun meillä on hauskaa, hip hei ja hurraa!
Lumihiutaleiden peittämä punainen
ruusu
vihan, sodan ja kauhun juurineen
revitty silmä
kaiken nähnyt, jäätyneen kinoksen
kukka
Lapset peuhaavat lumikasoissa, kaivelevat luolia, rakentavat lumiukkoja. Vanhemmat varoittakaa ja pitäkää huoli siitä, etteivät luolat luhistu ja pikkuiset jää lumen vangiksi. Varokaa myös katolta putoavaa lunta. Ehjälle katolle voi kertyä lunta enimmillään niin paljon, että sen paino voi olla neliötä kohti jopa 300 kiloa. Sellainen on vaarallisen painavaa, jos joku jää alle.
Särkyneiden kattojen, raunioiden
alta
äidit kaivavat eläimen kiihko
silmissään
edes pientä kättä tai jalkaa, sodan
jyryn alta
uikutusta, hengitystä, oman sydämen
revennyttä kammiota
Suomen armeija, isämme ja isoisämme taistelivat siellä jossakin. He puolustivat meitä ja siviilit, äidit, lapset ja vanhukset pitivät maata ja yhteiskuntaa pystyssä. Nykyisen Suomen alueella täydellinen tuho ei koskettanut kaikkia alueita. Osalle kansasta sota jäi etäiseksi.
Illalla lasten nukahdettua rukoilit
rauhaa
aamuyöstä heräsit painajaisuneen
sota vyöryi vuoteeseesi ja yhdessä
yössä sinulta
riisuttiin kaikki, olet paljas kuin
synnyttyäsi,
taivaan lintu, kedon kukka.
Taivaan Isä tietää tarpeesi.
(Matt.6)
Suomi on puhdas maa. Hiihtoloman
hurmassa voi tankata saasteetonta aurinkoenergiaa ja kiskoa raikasta
ilmaa keuhkot paisuen. Oman maan marjojen mehu on vitamiinipitoista.
Lomaluonto antaa terveyttä ja voimaa koko kansalle. Enemmän, lisää,
loputtomiin.
Lumitykit jauhavat lisää lunta.
Lähetetään mummille kuva: me teimme lumilinnan, linnoituksen ja
kävimme lumisotaa. Sotaa?
Onko taivasta enää, aurinko ammuttu
alas
kodit savuna ja tuhkapilvinä
ihmiset sirpaleisen tuhon vankina
loukussa kuin saalieläimet
vaikka olisi siivet lentää,
ammuttaisiin alas.
Jumala on tapettu. Kuka muistaa, millainen hän oli?
Hienosti kirjoitettu kahdesta todellisuudesta. Suomen nuorisolle toivon lapsenomaista innostumista ja leikkiä. Harmi että he ovat vakavia ja elämä on monelle kovaa. Läheisen lapsi kysyi nuoruuden kynnyksellä; voinko vielä leikkiä? Kerrostalon pihoilla leikittiin aikoinaan paljon . Vain Jarin leikki jäi kesken. Jari jäi hiekkavallin alle. Olimme pihan lapsina hautajaisissa. Muistan Jarin äidin arkulla. Joku korkeista sota-asiantuntijoista sanoi ettei sodan ihmisyydestä puhutaantarpeeksi. Sinä puhuit, kun kirjoitit.
VastaaPoistaMeillä ja muualla on jo sotaväsymystä. Avustuksia ja myötätuntoa ei enää riitä niin paljon kuin alkuun. 24.2. 2022 on päivä, jona maailma repesi ja repeämiä on tullut koko ajan lisää. Asiat ovat kovia ja ristiriitaisia ja todellisuuksia yhtä monta kuin on ihmisiä. Runolla voi porautua sellaiseen, mistä ei osaa ääneen puhua.
VastaaPoista