Kynttilänpäivän ennustuksia ennen ja vähän nyt

Kynttilänpäivän 4.2. ennustuksia (Pitkä jorina, mutta lue ainakin lopun ennustukset) Sisältää lainauksia Taivaannaulasta.

Kirkollisessa kalenterissa kynttilänpäivä päättää joulun ajanjakson. Juhlapäivää vietetään sen muistoksi, että Jeesus vietiin 40 päivän ikäisenä Jerusalemin temppeliin, ja siellä pappina toiminut vanha Simeon siunasi hänet. Pyhä henki oli ilmoittanut Simeonille, että hän ei kuolisi, ennen kuin oli nähnyt Messiaan.
Hän myös ennusti Marialle: ”Myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä."

Kynttilänpäivä on sydäntalven viimeinen merkkipäivä, jonka jälkeen aletaan jo odottaa kevättä. ”Kevättä kynttilästä, syystä Perttelistä (24.10.)”. Pohjois-Savossa kyntteliä on kutsuttu ensimmäiseksi kevätpäiväksi. Tänä vuonna 2024 helmikuun neljäntenä päivänä aurinko helotti kauniisti kuin suuri, taivaallinen pallokynttilä. Sen valo lämmitti pakkasen hyydyttämiä ihmisiä sydämien syvyyksiin asti.

Kynttilänpäivä lienee merkitty myös metsän elävien kalenteriin. Koko talvena en ole nähnyt yhtään jäniksen loikkaa tai hiiren hyppyä hangella. Nyt niitä molempia oli ilmestynyt pakkasesta huolimatta, ja lisäksi yksi suora jälkivana, joka on ketun jättämää helminauhaa. Ne eivät ole hyvä yhdistelmä lähekkäin. Lumisessa kuusikossa tapahtuu murhenäytelmiä, joista kertovat hangelle jääneet punertavat läiskät ja karvatupot.

Päivän perinnetapoihin kuuluu ohrapuuron keittäminen. Olin tietämättäni etuajassa, sillä laitoin jo viikko sitten rikotuista ohrasuurimoista ja riisiryyneistä hautuvan puuron takan lämpöön yöksi kypsymään. Toivottavasti riisi ei sotkenut puuroon sisältyvää taikaa, jota en tunne.
Virolaisilla on ollut tapana juoda kynttilänpäivänä olutta tai viinaa, jotta pysyi kesällä terveen ja punakan näköisenä. Auttaakohan se, kun toissailtana otin yömyssyn, joka sisälsi 2,5 cl Prinssi eversti- ja saman verran Metsmaasikas-likööriä keltaisen appelsiinilimonadin kera. A vot ku oli hyyää! Sitä joimme kumppanini kanssa boolina saunailtoina. Kippis sinne jonnekin!

Suomessa keitettiin kynttilänpäivänä myös lihakeittoa, jonka höystönä olivat sikojen, lehmien tai lampaiden sorkat eli ”kyntöset”. Sorkkia en ole ikinä valmistanut, hernekeiton potkaa lähemmäksi karsinan pintaa en ole kumartunut evästarpeita hankkimaan.
Kävin mökille tullessani Savo-Karjalan lihan myymälässä (Kuopio, Pitkälahti ABC) aikeenani ostaa tappaiskeittotarpeita, lihaa, maksaa, munuaista ja verta. Sydäntä – ei koskaan. Mutta sitten laiskuus vei voiton.
Tappaiskeitto on suuritöinen ja tarpeitten runsauden takia sitä on pakko keittää paljon. Mihin olisin sen saanut käytettyä. Ostin vain sianlihamöykyn uuniin laitettavaksi. Puu-uunin lämpöä on aina käytettävissä, pörssisähkö saa haukata tyhjää tässä mökissä.
*
Kynttilänpäivän aikaa pidetään otollisena lumituiskuille. Jos kynttilänpäivänä kujat ovat täynnä lunta, ovat laarit silloin viljaa täynnä syksyllä. Lunta on satanut ja pöllyttänyt nuoskakelin jälkeen joka päivä ainakin vähäsen. Siitä päätellen kasvimaa tuottaa hyvin ensi kesänä. Niinhän se tuottaa aina, sillä viherpeukaloita minulla on ainakin kaksi kummassakin kädessä. Ne korvaavat jauho- ja käsityöpeukalot.
Siemenetkin olen jo ostanut, vain yksitoista pussia kun entisiäkin on jäljellä. Nyt katselen pusseja jokaisena päivänä kesään asti ja siirrän hengittämällä niiden sisältöihin hyvää kasvuenergiaa.

Kynttilän keleistä ennustetaan muiden sydäntalven päivien tapaan myös tulevan kesän säitä.
”Jos ei ole kylmä kynttelinä eikä pakkanen pauku Paavona 25.1., niin on halla heinäkuussa ja talvi keskellä kesää.” Yx hailee, ei nykyään enää mitkään vanhat ennustukset pidä paikkaansa. Ilmastonmuutos pyörittää säitä arvaamattomilla, säälimättömillä tavoilla. Luonnon käsi on suuri. Se lyö hitaasti takaisin.
Päivän merkeistä voidaan myös ennustaa kevään edistymistä. Ensimmäisestä suojasta kynttilän jälkeen sanotaan olevan yhdeksän viikkoa jäiden lähtöön ja kymmenen viikkoa kylvöön. Kevään edistymistä seurataan myös varisten käytöksestä. Sanotaan, että kun varis huutaa ensi kerran kynttilänpäivän jälkeen, kuukauden kuluttua huutaa vasikka laitumella.
Lähin naapurini kilometrin päässä järven toisella puolella on sukunimeltään Harakka. Kelpaa kai hänenkin huutelunsa ennustukseksi. Tosin en ole koskaan kuullut, on niin pitkä matka.

Vaikka kevättä jo odotellaan, ihmisten ruuasta saa olla kynttilänä käytettynä vasta kolmasosa ja eläinten ruuasta puolet. Onneksi lemmikkieläinten hyllyt kaupoissa ovat kilometrin pituisia.

Päivän aikoihin voidaan myös tarkistaa, miten talven työt ovat edistyneet: ovatko miehet koonneet halkopinoja ja hakeneet puita metsästä, onko verkot valmistettu (tarkoittaakohan tämä sosiaalisia verkostoja?) ja pellavat perattu.

Kynttilänpäivän sanotaan kyselevän:
”Onko tehty talvitöitä, ON
onko pitkiä pinoja, ON
onko paljon aidaksia, ON
ruoditko jo rohtimesi, EN
peroitko jo pellavasi, EN
joko villasi virutit?» EN totisesti lähde villavaatteita pesemään avannolle!

Noissa vanhoissa ennustuksissa ei ole otettu huomioon muuta kuin peruselämiseen tarvittavat työt. Ihmisten henkilökohtaiset asiat puuttuvat kokonaan. Mutta mikään ei estä jatkamasta perinteitä, ihmisten keksimiähän enteet ovat. Tässä päivitystä:

Jos kynttilänpäivänä on hangella paljon roskaa, se tietää rahaa. Koivun siemenet kolikoita, puista irronneet kaarnan tai kuoren palaset suurempia rahamääriä.
Jos lumi on kinostunut ovesi eteen, se tietää esteitä, mutta ne ovat voitettavissa.
Jos tuuli on viskannut polullesi oksan poikittain, se ennustaa vastoinkäymisiä vuoden mittaan. Mitä isompi, sitä pahempi.
Jos liukastut, ja kaadut pitkällesi, sairastut ja joudut vuoteen omaksi. Lapsentekoiässä oleville naisille selälleen kaatuminen voi ennustaa myös raskaaksi tulemista.
Jos kynttilänpäivänä leijailee kevyttä pakkaslunta, loppuvuosi on rauhallista, hyvää elämää.
Jos auringonsäde osuu silmääsi niin, että häikäistyt, se tietää rakastumista. Jonkun henkilön katse porautuu sydämeesi asti. Ja se ei totisesti ole paha silmä!
Jos teerien jälkivanat risteävät keskenään, tapaat uuden henkilön ja polkunne leikkaavat toisiaan muuttaen elämänne suuntaa.
Kirjoittaville ihmisille kynttilänpäivä ennustaa hyvää kirjoitusvuotta, olipa sää millainen tahansa.

Kommentit

  1. Tässä tarinassa olet ottanut kynttilästä kaiken irti, melkein poltit sitä molemmista päistä. Ja loppunysän voi sulattaa upottaa valokseen munakennoruusukkeita. Niin syttyy tuvan uuni takuuvarmasti seuraavaan kynttilänpäivään saakka. Hyvä perinnetarina, arvoitukseksi vain jää mikä osa siitä on sanaleikkimökin omaa perinnettä ja mikä kansanperinnettä. Onko tuolla väliä.

    VastaaPoista
  2. Perinteet siirtyvät monella tavalla. Niitä mekin luomme koko ajan. Taas syntyi yksi: kynttilänjämät munakennon lokeroihin. Tämän perinteen siirrän jälkeläisille polvesta polveen siirtyväksi.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti