Talvirunoja; Lumisade, Tuisku, Unohduksen lumet

Lumisade

Tuuli repii kynsillään
pilvien tyynyjä auki
valkoiset untuvat
enkelien höyhenet pöllähtävät
laskeutuvat pihallesi
Lumikola avaa sylinsä

*

Tuisku

Tuiskun parsinneulat
ompelevat poskiasi
viima viiltää ohimoitasi
nenäsi kypsyy punaiseksi mansikaksi
sinulle kasvaa kuuraviikset
pakkassirkuksen parrakas nainen

*

Unohduksen lumet
Leijuva lumisade, kuvasi
metsän reunassa
muiston ja unohduksen rajalla,
pehmenee

lumi heittää hauraita läiskiä,
kasvoillesi, silmäsi tyhjentyvät
vielä kerran huulesi raottuvat
hiutalepitsien välistä, pilkahtaa
punainen kaulahuivi ja häviää

lumi viskoo valkoisia ruusuja
ikkunaa vasten.