Ennen vanhaan sanottiin vaalien jälkeen: - Pulinat pois, kansa on puhunut.
Nykyisen, vaalien
aikana syntyneen keskustelevan ja suvaitsevaisen Suomen aikana
sanonta on vanhentunut. Paljon puhetta kuului ja kuuluu edelleen
Suomi-rouvan leningin alta.
Vaikka suuri hyväksymisen tsunami
huuhtaisi koko vartalon yli, jostain helmojen kätköistä kuuluu
silti jupinaa: - Se oli valinta ruton ja koleran välillä.
Joku vaalikiertueella valtakunnan pitkin
ja poikin jytkytellyt ilmaisee asian näin: - Piti päättää,
söisikö litran keuhkotautisen räkää vai kilon vastarevittyjä
rupia.
Ehdokkaista jokainen on voittaja. Pronssista taaksepäin tarkasteltuna joku pienimmän äänimäärän kisassa, joku hukkaan heitetyn rahan määrässä tai nenilleen saamisessa. Voittajia kulkee myös joka kylän raitilla. Vaikka ei olisi päässyt presidentin tekijäksi tai edes hopeasijalle, jokainen kokemus on voitto. Hiljaisetkin ovat päässeet huutamaan joukon mukana kuin salvettavat siat.
On ostettu mukisematta mukeja, laitettu rintoihin nappeja ja töllistelty ehdokkaita kuin sirkuksen parrakkaita naisia. Kaiken huippuna joku on vetänyt turpiin ehdokkaan pahvikuvaa! Jokainen on ollut omalla tavallaan tekemässä uutta, suvaitsevaista Suomea. Vaikka antamalla tilaa jättämällä äänestämättä tai häiriköimällä somessa.
Nyt on kaikkien hyvä olla. Kukaan ei moiti ketään. Olemme
tehneet joukkoparannuksen, kaikki entiset erimielisyytemme ovat
poispyyhkäistyt ja olemme valkoisia kuin vastasatanut lumi.
Puhtaalta hangelta on hyvä aloittaa uusi elämä, jossa kaikki
välittävät toisistaan.
- Suvaitsemattomuutta ei kerta kaikkiaan enää
suvaita! Näin on julistettu rokkapatojen äärellä ja vaalimakkaraa
suu täynnä on ollut helppo olla samaa mieltä.
Niin kutsutut hävinneet (= voittajat) nuolevat loukoissaan suolakiveä verisillä kielillään, purevat hammasta niin, että sisäposkissa jurskahtaa ja leukapielet kiristyvät. Puristelevat nyrkkejä taskuissaan ja valmistautuvat jo täyttä vauhtia seuraaviin vaaleihin. Vaaleissa ehdokkaista tulee notkeita kissaeläimiä, jotka putoavat jaloilleen. Monta henkeä on vielä käyttämättä.
On puhuttu yksivaiheisen vaalijärjestelmän puolesta. Itse kannattaisin kolmivaiheista, jossa ensimmäisenä olisi uimapukukierros, toisena osana olisi BB-talotyyppinen pariviikkoinen ja kolmantena osana lopullinen valintakierros. Eiköhän tuossa puimakoneessa erottuisi hyvät pakanoista.
Onko presidentti tässä
viihteellistyneessä maailmassa joillekin kansalaiselle vain
töllistelyn kohde kuin kuka tahansa julkkis? Aikahan senkin näyttää. Nyt on ainakin näytön paikka ja mahdollisuus.
Palataan asiaan kuuden vuoden kuluttua.
Kommentit
Lähetä kommentti