Maaliskuinen päivä Minnan patsaalla
lumen keskelle tallattu kapea polku.
Lunta sylissä ja lakkina pään päällä,
puhtaanapitoluokitusryhmä nolla.
Korkeasta yksinäisyydestään hän
katsoi kaupalle päin puhellen:
Elämä oli taistelua monella rintamalla.
Helpolla ei leipä tullut; pula-ajat,
Finlaysonin toimitukset myöhästelivät.
Kirjoittaminen toi särvintä perheelle,
ajan kuluessa veroäyrit kohosivat
puolimatkaan kohti Halmmanin,
Lignellin ja Saastamoisen lukemia.
Näin lankapuodin rouvana.
Kasvatin seitsemän lasta ja makasin
leskensänkyä syli lunta täynnä.
Silti kirjoitin kuin tuli olisi päässyt irti,
sanoilla kulotin vanhaa uuden tieltä.
En pelännyt liekkien loimotusta,
tukahduttavia savuja, ahtaita sydämiä.
Oli sanottava asiansa, kun oli pakko.
Ketä palvelee, jos kastamme kynämme
vain omien tunteidemme musteeseen,
ottamatta sanoilla kantaa yhteiskuntaan.
Sillä taiteen tarkoitus on liikauttaa jotain.
Nykyään ihmiset näyttävät vaatteiden
sisällä olevilta roolihahmoilta. Itsensä
ympärille kääriytyneiltä kangaspakoilta.
Liiallinen vapaus laiskistuttaa mielen ja
erootillinen elämä vie älyltä tilaa.
Taistelin vapauden puolesta, mistä te?
Jos kukaan ei aseta nahkaansa kärvennettäväksi,
syty ja pala niin että näkyy ja kuuluu,
silloin te tarvotte ikuisessa lumessa
ja umpihanki peittää jälkenne.
”Olemme kutsutut työntekijöiksi, maailman palvelijoiksi, emme herroiksi emmekä mestareiksi”. 1.8.1887 J.H.Erkolle
Lämmin kiitos Seija!
VastaaPoista