vihan, sodan ja kauhun juurineen revitty silmä
kaiken nähnyt, jäätyneen kinoksen kukka
Särkyneiden kattojen, raunioiden alta
äidit kaivavat eläimen kiihko silmissään
edes pientä kättä tai jalkaa, sodan jyryn alta
uikutusta, hengitystä, oman sydämen revennyttä kammiota
Illalla lasten nukahdettua rukoilit rauhaa
aamuyöstä heräsit painajaisuneen
sota vyöryi vuoteeseesi ja yhdessä yössä sinulta
riisuttiin kaikki, olet paljas kuin synnyttyäsi,
taivaan lintu, kedon kukka.
Taivaan Isä tietää tarpeesi. (Matt.6)
Onko taivasta enää, aurinko ammuttu alas
kodit savuna ja tuhkapilvinä
ihmiset sirpaleisen tuhon vankina
loukussa kuin saalieläimet
vaikka olisi siivet lentää, ammuttaisiin alas.
Jumala on tapettu. Kuka muistaa, millainen hän oli?
Jos Jumala on olemassa, hän on kääntänyt selkänsä ja nostanut kädet ylös. Ei hän tällaista tarkoittanut. On epätoivoista yrittää varjella ihmispoloja tällaisessa maailmassa. Mahdoton urakka!
VastaaPoistaSe, mitä rauhan aikana saadaan rakennettua, tuhotaan sodassa moninkertaisesti. Vaikutukset ulottuvat vähintään kolmanteen polveen. Ihminen hävittää luonnon ja toiset ihmiset, kaiken elävän. Koko maapallon ja jos olisi mahdollista, avaruudenkin.
VastaaPoista