Saa rakastaa - ei saa rakastaa

 

Tuore rakkaus on ihmeellistä. Varsinkin nuorten ja kauniiden ihmisten. Sitä hurmiota on sivullistenkin mukava katsella. Hyvää mieltä hyrisee uuden parin ympärillä. Ensirakastuneet ovat niin viattoman onnellisia, että lähiympäristö ja aivan sivullisetkin sulavat hellään hymyyn ja lepertelyyn aivan kuin vauvan koppaan katsoessa.
Silmät seisahtuvat katsomaan taaksepäin omaa ensirakastumisen ihmettä. Vaikka jokainen kokenut tietää, että yrttihunajainen hormonihurma ei kauan kestä, niin sen katsominen on herttaista kuin jäniksenpoikasen tai sorsapoikueen seuraaminen. Sielun ternimaitoa.
Rakastavaisia ympäröi lemmenhuuru, joka suojaa tehokkaasti muulta maailmalta. He elävät saippuakuplassaan, joka sädehtii kaikkia sateenkaaren värejä. He eivät näe muuta kuin toisensa, ja rakkaus muodostaa pehmentävän kaihin silmiin niin, että ruminkin asuja löytää parinsa. Omia kasvonpiirteitäänhän sitä peilaa toisessa, samannäköiseen rakastuu.

Jälkeläisen rakastetun ensiesittely on elämän jännittävimpiä paikkoja. Valmistelut tehdään huolellisemmin kuin omiin häihin. Pyritään antamaan edullisempi vaikutelma kuin missään työhaastattelussa. Ollaan suurien, sukupolvien yli tähtäävien asioiden äärellä.
Myönteistä energiaa, hymyjä, halauksia ja onnentoivotuksia sataa ropisemalla. Vain myötämielisiä asioita ja ajatuksia leijuu perhosina nuoren parin ympärillä. Tulevaisuus on sateenkaaren päässä odottava aarrearkku.
Ja sukulaiset odottavat kihlajaisia, häitä, ristiäisiä. Rakkaus käynnistää loputtoman juhlien ketjun.
Anoppikokelaat alkavat virkata pikku töppösiä ja appialokkaat myhäilevät. 
*
Mutta miksi järjestetään joitakin Pride-kulkueita? Mitä ihmeen väkeä ne kymmenet tuhannet ihmiset ovat? Millä asialla he liikkuvat sateenkaarihömpötyksineen?

Ettäkö kaikki saisivat rakastaa? Ei kai sitä missään ole kiellettykään. Rakkaus on uusiutuva luonnonvara, tietenkin rakkaus kuuluu kaikille. Antaa toki kaikkien kukkien kukkia.
Mutta osaavatko kaikki? Ymmärtävätkö kaikki mitä rakkaus tarkoittaa, ja mitä siitä saattaa seurata. Rakkaus on vakava asia, ei kaikilla ole valmiuksia siihen.

Kun Milla ja Mikko rakastuivat, he halusivat muuttaa yhteiseen asuntoon tukiasuntotalossa ja mennä naimisiin. Millan vanhemmat eivät ilahtuneet asiasta. Mikko oli mielenterveyskuntoutuja ja Milla pyörätuolissa moottoripyöräonnettomuudessa ruhjoutuneine kasvoineen.
Kun Janna toi Jasmiinan näytille, isovanhemmat, varsinkin isoisä, joka oli eläkkeellä oleva majuri, olivat ymmällä ja vaivautuneita. Samoin kävi, kun maalaistalon tuleva isäntä Okko esitteli kumppaninsa Valtterin. Sukupolvenvaihdosta suunnittelevat Okon vanhemmat näkivät sekunneissa kuin filminä kaikki tilalla tehdyt työt ja muutokset vuosikymmenien ajalta.
Jälkeläiset eivät lainkaan riemastuneet, kun entinen pankinjohtaja Reima esitteli jälkeläisilleen 20 vuotta nuoremman puhelinmyyjä Mielikin, ja vielä suurempi vastustus kohtasi 80-vuotiasta sijoittaja Saaraa hänen kihlautuessaan välkkyvähymyisen Yusufin kanssa.
Lähipiiriläisten kasvoille ei ilmestynyt vehnästaikinan pehmeitä hymyjä hentoisen Leidan esitellessä 140 kiloisen poikaystävänsä Joren, ja Hans päänahkasta kantapäähän tatuoidun Lotten. Kun kursailematon pikkusisko kysyi: ”Lähteekö nuo pesussa pois”, tuleva appi taputti vaivihkaa häntä hyväksyvästi olkapäähän.

Onneksi rakkaus ei ole vaalitilaisuus, jossa lähipiiri tai tuttavat saisivat äänestää. Rakkaus on luonnonvoima, jossa mannerlaatat liikahtelevat jalkojen alla ja jäävuoret törmäävät toisiinsa. Luonnonvoimat mylläävät joskus myös sukulaisten, ystävien ja tuttavien ajatusmaailmaa ja sateenkaari voi häipyä hetkeksi näkyvistä pilviverhon taakse. Mutta rakkaus voittaa kaikki esteet ja toivotan onnea kaikille rakastavaisille, joilla on ollut onni löytää oma parinsa.