Metsämansikat
pujotit heinänkorteen.
Ikävä mieleen
tulvahti itkuun asti.
Ei kukaan koskaan enää.
*
Yksinäisyyden halvaus.
Toukaksi muuttunut
perhonen, siivet kääritty
vartaloa myöten. Kukkaniityt
muisto vain.
*
Viinilasin jälkeen
elämä tanssittaa.
Kesäiltana olen morsian.
Jos tulisit pensaikosta,
sieppaisit syliisi.
Ilta-aurinko lävistäisi
oksien läpi sydämet
Ja radio laulaisi vanhaa iskelmää...
*
Sinä et tule.
Olet mennyt metsään
runkojen pihtipielten välistä.
En löydä polkuasi. Et taittanut
tervalepän oksaa merkiksi.
Ne piimivät jo.
*
Rakkausmuistoja.
Ei se, etteivät tapahdu juuri nyt
tee niistä olemattomia.
Ruusu sinulle, kynttilä hänelle
ja viini minulle. Likööriä
elämän nautinnoksi.
Nyt.
Kertausharjoitusta ei tule.
(Runot kirjastani Vuorenajat 2009)
Kommentit
Lähetä kommentti