Tällä runolla osallistuin Lapinlahden Runotaika-tapahtumaan, jossa oli aiheena Emil Halosen patsas Aino ja helmet.
"Turvaksi tutisevalle, / suojaksi sopenkululle".
Wanhat wärkit Wäinämöllä
kiima kupeita kuluttaa
nuoren neidon naidaksensa
luittensa lämmittäjäksi
puristaakseen pahkasormin
koppuraisissa kourissaan
Omakseen ostaisi onnen
rikkauksillaan ryöväisi
hampaan helmet valkeaiset
nännin nuppuiset nypykät
aukaistakseen atraimellaan
sylin simpukan salaisen
Aino aarrettaan ainoaa
vaihtaisiko vanhan vaivaan
veisi vartensa vetreän
liki lonksuvalonkkaisen
pellavatappuraparran
hampaattoman harvahapsen
isoisänsä ikäisen
Veljelleen valmistaa vaivan
kostaa kaiken kärsimänsä
noituu näkemään nuorena
viettelemään vanhan vaimon
avioon ankaran akan
ehtoopuolisen emännän
*
Kyynelehtii kylmät kuohut
antaa Ahdille aarteensa
hampaat helmet valkeaiset
nännin nuppuiset nypykät
sylin simpukan salaisen.
Vedenimmeksi vajoaa.
Hieno tyyli. Hauskoja sanoja mm: ...liki lonksuvalonkkaisen
VastaaPoistapellavatappuraparran
hampaattoman harvahapsen... heh.
Vanhuus ei tule yksin. Aino ei halunnut vanhan, viisaan ja varakkaan Väinämöisen vaimoksi, vaan valitsi hukuttautumisen. Kehollinen tarinani ei pärjännyt kilpailussa. Voittajaruno oli hyvin lyhyt ja ytimekäs.
VastaaPoista