Sydäntalven vesisade huuhtelee katuja
viemärit korskuvat hiekkaista hulevettä
lumiaurat venyttävät kylkiään
muistellen wanhoja lumimyräköitä
tuulen linkoamia lumivalleja
harmaata, yhtä harmaata
pimeää villasukkaa koko päivä
täysikuu pukeutuu raappahousuihin
tähdet kääriytyvät pilvihuopaan
yritän repiä ilon nöyhtää, kamppailen
nurin kääntyvän sateenvarjon kanssa
jäätikkö kiskaisee kylmästi jalat alta
rysäyttää sääriluun sirpaleiksi
vääntää värttinäluun solmuun
kallo kumahtaa jäähän kuin bassorumpu
sata salamaa talven keskelle
mutta periksi ei anneta
paljastan hampaat kesätalvelle
neitipojalle, joka ei tiedä kumpi olisi
käyn nuolaisemassa teräskaidetta
ennen kuin ostan jäätelön
sitä imeskellessä ajattelen
yhden viemärinkorskahduksen ajan
ilmastonmuutosta
2.
Sinä kerrot minulle talvisia tarinoita
lumentuoksuisia, pumpulinpehmeitä
joihin voi piiloutua, kääriytyä lämpimään kieppiin
uneksimaan kuutamosta ja varjoista hangella
jäniksenjäljistä ja paljaiksi kalutuista haapapuista
Sinä puhut minulle kylmästä taivaasta
revontulien riekaleista, tähtien esiripuista
tuiskutuulien, tykkylumipatsaiden yllä
yönsininen avaruuden laulu
hiutalepitsejä takkisi kauluksella.
Lumi kutoo pumpulinpehmeää harsolankaa
neuloo kuivaan oksaan valkoisen villasukan.
Kevätauringosta sinä minulle puhelet
sen lempeistä sormista kinosten selässä
lumikiteet puhkeavat kukkaansa
jääpuikot helähtävät kuin triangelit
sydämeni mustuneet lumipenkat sulavat
virtaavat pyörteinä lisääntyvää valoa kohti
Voi, tuo jälkimmäinen runo sai uskomaan/toivomaan, että vielä joskus tulee oikea talvi. Pakkasta helisevä luminen talvi hankineen, latuineen ja häikäisevine aurinkoineen. Uskossa on hyvä elää...
VastaaPoistaTulloo tulloo! Jo vappuna tai viimeistään juhannuksena.
VastaaPoista