Maaliskuu saapuu kiusoitellen, keimaillen
loitoten ja lähentyen, ilo alkaa kutitella
kainaloista, ja sydän kolistelee kylkiluiden kaltereita
haluan päästä ulos, pitämään suursiivousta
kantamaan kaikkien eteisten ja kammioiden
matot, ryijyt ja rökäleet puiden oksille
joissa harakat nauravat räkäisiä juttujaan
pikkulinnut tirskuvat ja varisten lauma
karheakurkkuisena kuorona vaappuu ympäriinsä
kinokset villiintyivät pyörteisiksi hulevesiksi
auringonkehrä supistaa pupillini neulanpistoiksi
kevätauringon sädeporat tekivät reikiä
sydämeni mustuneisiin lumipenkkoihin
tämä on talven ja kevään vaihtoviikko
ponnahdusikkuna talvesta vuokkojen sineen
pinnan alla odottaa kukkamatto
silmut pullistuvat kuin viritetyt pommit
pajunkissat pörhistelevät karvojaan
lounaistuulen leijuttama siitepöly laskeutuu
iholle kullanvärisenä puuterina
ilo sokeroituu mahlana rintoihin
huulilta pääsee keväänvihreä vihellys
runo kantaa pesätarvikkeita korvakäytävään.
Viimeistään tämän runon luettuaan uskoo, että kevät todella on tullut. Saman toteaa, kun tutkailee ikkunanäkymää. Mutta kokonaan sen aistiakseen on mentävä ulos, saappaat jalassa läiskyttämään lätäköitä ja kuuntelemaan mitä sanottavaa siivekkäillä on... Ihanaa kevättä!
VastaaPoista