Se lintu istui ja lauloi
lauluja loputtomiin
sen nokka oli auki kuin elämä itse
ja rinta riemusta leveä
minä pitelin kädestäsi kiinni.
Se lauloi vihreän mökin
valkoisin pihtipielin,
unikon punaisen kukan
ja tuomen mustat marjat
sinut painoin sydäntäni vasten.
Se lintu istui ja lauloi
sama sävel ei toistunut koskaan.
sata sointua suruja varten
tuhat laulua rakkauden iloon
joka sävel soi sinusta minuun
Se lauloi tulot ja lähdöt
pihkan kyyneleen kannon päähän
suolähteitten mustat itkut
ja ikävän suolaisen janon
Se lauloi tunnelmat tuoksuiksi
ne talletin mieleni pulloon
ja aina linnun kuullessani
näen silmäsi vielä
ja
muistan hiustesi tuoksun
(Kuva Wikipedia)
Upea! Todella hyvä!
VastaaPoistaMustarastaan laulu hiljaisessa kesäillassa on tunteita herättävää. ”Mustarastas kuuluu säkeenkertaajiin, sillä sen säkeet vaihtelevat vähän kokoonpanoltaan. Väritykseltään ne ovat huiluäänisiä. Sointi on täyteläinen ja meloodillinen. Ääni liikkuu rauhallisesti, kulkee paljon samassa korkeudessa ja värähtelee siellä täällä.”( Lintujen äänet, Jussi Seppä)
VastaaPoistaKen säveltäisi tämän hienon kevätrunon ?Niin mielelläni kuuntelisin sitä myös sävelin, kun se jo nyt soi minunkin sysämessäni.
VastaaPoista