Kultaisia lehtiä ja silkkaa sontaa

 

Harvinaisen kaunis ja pitkä ruska-aika lähenee loppuaan. Vielä lennähtelee tuulenpuuskien mukana lehti- ja neulassaderyöppyjä, mutta suurin osa puista hytisee jo ilman vaatetusta. Puut ovat keränneet lehtien kautta yhteyttämällä suuren energiapääoman kesän aikana. Saalis on piilotettu juuriin, ja meille on satanut hyödynnettäväksi toimettomaksi jääneitä lehtiä.
Kuura-aamut jo säikäyttivät, tähänkö tämä jo kaksi kuukautta kestänyt haravointikausi päättyy? Miten sitten kuntoilen?

Olen haravoinut elämäni aikana paljon. Monet rakot ovat kukkineet peukalonhangoissa. Kylkimakkarat ovat saaneet kiertoliikettä jokasyksyisessä Tanssii lehtien kanssa-ohjelmassa (uusinnat keväisin). Saalista olen raahannut loputtomiin vuosien mittaan kottikärryillä ja pressuilla, sateella ja paisteella. Kompostit ovat valmistaneet ruuanjätteiden kanssa muhevaa katemultaa kuutiokaupalla. Luin joskus, että kiloon multaa tarvitaan kuutio kompostiainesta.

On se ihmeellinen tapahtuma tuo mullan syntyminen. Lukematon määrä erilajisia pieneliöitä ja sormenpaksuisia kastematoja tekee uupumatta hajotustyötään. Lisäksi tarvitaan kunnioitettava määrä ihmiskuntoilutunteja raikkaassa ilmassa. Sekä multa että kuntosalin käyttö ovat täysin ilmaista.

Kuulen nytkin kompostien tyytyväiset  pöhinät. Ne syövät ruoanjätteet, juovat pilssivedet (pissiämpäri pimeitten öiden ja pakkasten aikaan mökkioloissa) ja jalostavat puolivalmiit  puuseetuotteet. Nämä väsymättömät  jätteenkäsittelylaitokset ahmivat ja tarvitsevat roskaruokaa yhtä paljon kuin kasvavien esiteini-ikäisten lauma.
En osaa tehdä täytekakkuja, mutta jokainen kompostini on kuin suuri, mehevä synttärikakku.  

Hyötyä kertyy niin muhevan mullan kuin kuntoilun muodossa. Piha ja puutarha ovat tehokkaimmin ilmastoituja kuntosaleja. Lehtiharavat, lapiot ja kottikärryt ovat kuntoiluvälineitä parhaasta päästä.

Perunamaan pinta on kohonnut kymmenien vuosien aikana puoli metriä ilmaisen mullasaineen ansiosta. Yksi puutarhaihmetys on mielestäni se, että nurmikkoa pitää lannoittaa, että pääsisi useammin leikkaamaan sitä. Itse kerään ruohonleikkuujätteen tarkasti talteen kasvimaalle, sillä sekin on maan antamaa satoa.
Toinen kummastus on sammaleen poisto. Minun tantereillani saa sammal lisääntyä niin paljon kuin haluaa. Näin syksyllä se kasvaa ja kukoistaa, kun kilpailua ei ole. Sammalmatto on kaunista ja ikivihreää. Piha on aina valmis ja pehmeä astella.
Olen luomutarhuri. En ole koskaan käyttänyt tehtaiden tekemiä ja kauppojen myymiä lannoitteita. Komposti, haravointijätteet kateaineena, ruohonleikkuusilppu ja ihmisen henkilökohtaiset jätteet
riittävät kasvattamaan jättisuuria juureksia ja vihanneksia vuosikymmenestä toiseen.

Ei työ sadonkorjuuseen ja säilömiseen lopu. Se jatkuu talven yli, koska sato on saatava salaa syötettyä kumppanille, joka ei pupun ruuista pidä.