Härkäviikot loppiaisesta laskiaiseen (kuva kompostin sisältöä)

”Joka härjillä ajaa, se härjistä puhuu.” Luulin sen olevan vähintään Raamatusta tai ainakin persialainen sananlasku. Tarkastettuani asiaa Kuukkelista, kerrottiin sen olevan suomalainen sanonta. No uskotaan uskotaan.

Ylettömän juhlimisen jälkeen on ennen vanhaan niinkuin nykyäänkin tullut pää vetävän käteen eli paluu arkeen tahtoopa tai ei. Moni varmasti tahtoo, sillä juhliminen on aika rankkaa hommaa ruumiillisesti, henkisesti ja taloudellisesti.
Jos on härkäpäisesti suorittanut kaikki loppuvuoden juhlat yleisten ja jopa ylimääräisten kaavojen mukaan, on sen jälkeen avuton kuin märkä härkävasikka. Vai miten on? Kysynpä asiaa muutamalta kanssaihmiseltä:

Tuovi Vattulainen, peruseläkeläinen:
Lapsuuvvessa olj kööhee ja jooluks koetettiin kerätä vähän kaekkee lajia, että oes juhlan tuntuva. Syksyllä säelöttiin, suolattiin ja kuivatettiin kaekenlaesta ruokatavarata. Kylymiin tultuva teorastettiin sika, jos semmonen olj. Jos ee ollu, nii suolattiin ies jänis, jos satuttiin rihmapyyvvyksestä suamaan. Riisryyniäki ostettiin, jos olj rahhoo, että suatiin joolupuuro.
Paljon tulj vähästäkkii jooluna syötyvä. Sittenpä ee ollunnakkaan joolun jäläkeen mittään. Kynsiä pitj pureskella ja leevän piälle ee ollut ku ylähuulj.

Mikko Könttä, ohjelmoija:
Tuli vähän juhlittua, kun olin lomautettuna vuodenvaihteen ajan. Siinä taisi mennä pari viikkoo, en oikein muista muuta, kuin että jouluaattona oli vain yksi pubi auki ja sieltä heitettiin ulos. Kun menin takasin hakemaan tonttupipoa, taas heitettiin lumihankeen, vaikka sellaista ei edes ollut ja poke haukkui härkäpäiseksi. No, uutena vuotena oli rahat loppu ja tili tulee vasta puolen kuun maissa. Tiukalle vetää, mutta niin on monella muullakin kaverilla.

Säde Solson, somepersoona:
Mä oon nii jouluihmine ku vaa voi olla. Alotan ja syyskuussa ja koristelen kaikki paikat joulujutuilla nii sisällä ku ulkona. Ja autossa, tietty. Mulla on sielläkin joulukuusi. Postimyynnistä saa jo pääsiäisestä asti kaikkee uutta. Mun postaukset on tykättyjä. Mut poikafrendi lähti nosteleen,

se sano ettei kestä enää seksiä joulupukin kuteissa. Nii että kai tää ikävä on sitä härkäviikkoo. Onneks mä oon saanu paljon tukee mun blogisivuilla.

Jaana ja Juuso Näkkinen, maalaistalousyrittäjiä:
Joulut tulevat kalliiksi. Kaikki sukulaiset hakautuvat meille ”kotikotiin” valmiiseen jouluun. Eivät tuo tullessaan muuta kuin jonkun haisevan hyasintin ja lojuvat täällä joulunpyhät. Siitä tuli perinne jo ennen sukupolvenvaihdosta, eikä sitä voi katkaista ilman että muutkin yhteydenpidotkin katkeavat. Noiden lehmien takia ei pysty lähtemään edes karkuun. Niinpä sitten on tammikuusta pitkälle eteenpäin kiristettävä vyötä, että saadaan kurottua joulun rahanmenot kiinni.

Perttu Pykäläinen, poliisi:
Meillä ja palokuntalaisilla ja sairaanhoidon ihmisillä ja monella muulla alkaa pyhät vasta nyt. Rauha laskeutuu kentälle ja mieliin. Monta jouluahan sitä on ”saanut” viettää juhlinnan nurjalla puolella. Ei sitä uskoisi monikaan, jos tietäisi, millaisia jouluja sitä ihmisillä on. Lasten kohtalot varsinkin saavat karskinkin miehen silmät kostumaan.

Virpu Pajuinen, uusi viherherännyt:
Voi että oli ihana vegejoulu. Meillä ei ollut mitään eläinperäistä jouluruokaa. Syötiin vaan härkistä kookosmaidolla, linssejä tofun kera ja kaalitattarilaatikkoa. Tempe oli uusi tuttavuus.
Mutta nyt pidämme käänteiset härkäviikot; olemme ostaneet alennusmyyntikinkun ja -karjalanpaistia. Syömme pekoniin käärittyä makkaraa ja lehmänkermabroileria. Naminami ja bumtsibumi!

Niin että härkäviikkojen perinteet jatkuvat ja saavat koko ajan uusia muotoja. Nimeä tuskin kannattaa muuttaa, tuskin joku ameriikankielinen uusionimi asiaa kuvaisi noin hyvin.

Ei kun laskiaista kohti, että hippulat vinkuu!