Kirje Elämälle

 

Vesanto 12.4.2026

Elämä hyvä!

Kiitokset viimeisestä eli tämänhetkisestä, tarkemmin sanoen tästä sunnuntaiaamusta 12.4.2026. Olet taas kerran lahjoittanut aamujen aamun! Kokonaisen päivän kokonaisessa maailmassa.

Olen nukkunut levollisen yön, nähnyt mielenkiintoisia unia, joissa seikkailin myönteisten tunnelmien vallitessa ennennäkemättömissä maisemissa ja rakennuksissa. Siellä liikkui paljon ihmisiä. Ketään tuttua ei sattunut näköpiiriin , eikä sanoja tai lauseita tarttunut korviin.

Herättyäni tunsin kaikkien jäsenten toimivan, kädet ja jalat liikahtelivat tahtoni mukaan. Avattuani silmäni näin ikkunaverhon takaa aamun kajon. Kuulin peiton kahinan ja tunsin sen painon siirtäessäni sitä syrjään. Kaikki aistit tallella! Minä saan elää vielä tämän päivän ja pääsen liikkumaan.

Tämän kaiken sinä olet antanut minulle lainaksi kymmeniksi vuosiksi. Siinäkin mielessä erikoinen laina; se on tuottanut minulle runsaan käyttöomaisuuden ja valtavan pääoman. Minun ei ole koskaan tarvinnut maksaa lyhennyksiä, vain pieniä korkoeriä silloin tällöin, kuin muistutuksena että en unohda, että kaikki on lahjaa ja lainaa. Kaikki.

Elämä, olet hemmotellut minua kuin rakasta lasta, omaa kultaa tai sydänystävää.

Aamu on kaunis kuin luomisen viimeinen päivä. Aurinko nousee hellimään pakkasyön jälkeistä maisemaa. Järven selälle on kertynyt pieni hilelautta, pari vesilintua purjehtii tyynen veden pintaa. Nurmikolla kimaltelee jalokiviä kaikissa sateenkaaren väreissä. Aitan katto on kuurasta valkoisena.

Lintujen ääniä kantautuu, joutsenten hopeatorvet soittavat, kyyhkynen valittaa, jokin pieni tirpunen tirskahtelee.
Ja minä katselijana ja kokijana keskellä tätä ihmeellistä maailmaa! Ainutlaatuisena kuin kevään ensimmäinen krookus, kuin aurinkoa kurkistava silmu. Minäkin!, kyhmyinen oksa, tuulessa taittunut.

”Kiitos yöstä ja levosta. Kiitos tästä alkavasta päivästä. Anna minulle kohtaamisia ja ohjaa jakamaan sinun iloasi, rauhaasi ja rakkauttasi”, pyydän niin kuin jokaisena aamuna. Osoitan pyyntöni sinne, mistä kaikki elämääni kuuluva on lahjaksi tullut. Ei minun tarvitse osoitetta tietää, vain tajuta sen verran, kuin olet katsonut minulle tarpeelliseksi osoittaa.

Kiitos kaikista ihmisistä, nykyisistä ja poistuneista, samaa matkaa kulkeneista. Heidän kauttaan olen saanut oppia elämästä sen, mikä tällä hetkellä on tarpeen. Ihmiset vaihtuvat elämäntilanteiden mukaan. Aina oikeat henkilöt vierellä tai välimatkan päässä. Ja minä heille.
Kiitos läheisistä ja kiitos rakkaudesta. Siitäkin, johon en saanut vastausta. Tärkeintä on itse rakastaa ja tuntea kaikki tunteitten aallot, mitä siihen kuuluu.

Elämä, yksi tärkeimmistä opeistasi on; Rakkaus on kasvamista.

Sisällä on lämmintä. Laitan aamukahvin tippumaan. Minulla on koti, ruokaa, kaikkea. Miten olenkaan valikoitunut näin hellittäväksi. Minullahan voisi kaikki olla täysin toisin. Olisin voinut syntyä minne tahansa, mihin tahansa aikaan, paikkaan , tilanteeseen tai olla syntymättä ollenkaan. Miten tämä voikaan olla mahdollista?

Kiitos, että olen saanut sanojen lahjan ja voin sitä kauniisti käyttää. Erityiskiitos kirjoittajaystävistä, joiden ansiosta kirjaimet, sanat ja lauseet ovat löytäneet paikkansa ja tarkoituksensa. Jotka ovat kulkeneet kanssani kirjoittajapolkua pitkin sinun, Elämä, ihmeitä huomioiden. Ilman heitä ei tätäkään kirjettä olisi tullut kirjoitettua. Anna heille paljon kaikkea hyvää. Jokaiselle.

Vesannolla 12.4.2026
Seija Hämäläinen