Savolaeset Pohojanmaalla

Sokkomatka 9.-10.6.2026 Eläkeliiton Vesannon yhdistys / Esko Huttunen ja Ismo Jetsonen

Sokkomatka on aivan väärä nimi. Nämä matkat ovat aina olleet YLLÄTYS matkoja! Niin tämäkin. Yllätyksiä toisensa perään. Kun yhdestä tällistä selvisi, seuraava ylitti hurjimmatkin kuvitelmat. Niitä on vaikea kuvailla muutamalla rivillä, niin että kahtokee kuukkelista lisää.
Keski-Suomen männikkömetsien jälkeen matka suuntautui laakeille, viljaville Pohjanmaan seuduille. Avaraa näköalaa riitti vastapainoksi meidän kumpuileville, pusikoilla järvinäkymiä peittäville tienvarsille.
Ensimmäinen yllättävä kohteemme keskellä ei-mitään, mutkaisen tien päässä, oli laulaja-taidemaalari Anne Mattilan taide- ja matkailukeskus Karvialla. 15 rakennusta, osa siirretty ja entisöity ja lisänä uutta. Koko alue täydellisesti laitettua ja hoidettua.
Esillä 180 maalausta ja useimpien vierellä lisäksi runotaulu. Pääsimme kuulemaan emännän (hän oli noussut jo viideltä leipomaan) laulua hänen aloittaessaan seuraavan ryhmän tilaamaa konserttia. Käsittämätön työmäärä, niin kuin seuraavissakin kohteissamme.

Iltapäivä meni vähän sumussa, kun ensimmäinen lukuisista aterioista syötiin Koskenkorvan Trahteerissa (kestitystä, tarjoilua tai kestikievaria) Ilmajoella. Siellä aukesi viinan historia kotipoltosta Koskenkorvaan. Merkin nykymuotoisia tuotteita oli tarjolla lukemattomia lajeja. Kaikilla mausteilla.
Könninkellojen vaiheita esitteli Koskenkorvan suvun perheyrityksen vanhempi isäntä. 
Täältä alkoi loistavien historialuentojen sarja, joita saimme kuulla matkalla useita.

Seuraava kohteemme oli Söderfjärdenin  meteoriitin törmäyskraatteri noin kymmenen kilometriä Vaasasta etelään. Se syntyi noin 520 miljoonaa vuotta sitten, ja sen halkaisija on enimmillään noin 5,8 kilometriä ja alkuperäinen syvyys noin 300 metriä. Kraatteri on nykyisin täyttynyt ja kuivatettu viljelysmaaksi.
Söderfjärden on ylivoimaisesti tärkein kurkien levähdyspaikka Suomessa. Syksyisin niiden yhteismäärä nousee yli 10 000 yksilöön.
Puolentoista tunnin pituinen luento meteoriiteista toimi myös kuntotestinä. Ehkä puolet ryhmästämme jaksoi kuunnella loppuun asti.
*
Toinen matkapäivä:
Päivällisestä aamupalalle nukutun (lue:bailatun) hotelliyön jälkeen matka jatkui sujuvasti kuin Strömsössä. Ja toenperrään, sinne mentiin kuin eläviin kuviin! Nyt tiedetään, missä ja miten ohjelmaa tehtiin (Vaasan vieressä). En ole koskaan katsonut yhtään jaksoa, mutta ne kaikki ovat uusintana Areenassa niin, että pitäisiköhän ottaa loppuelämän urakaksi. Noin 800. Se tietäisi pitkää ikää.

Voi sitä tavaran kierrätyksen kekseliäisyyden määrää! Siellä harmitti jokainen poltettu risu ja pölli sekä ennen kaikkea kaatopaikalle toimitetut metalliromut. Mitä niistä olisi voinutkaan valmistaa.
Niitäpä kelpasi harmitella vielä Mustasaaressa Raippaluodon sillan (Suomen pisin maantiesilta) pielessä vierailukeskus Maailmanperintöportissa. Tultiin Unescon Merenkurkun saariston luonnon maailmanperintökohteeseen, joka on tunnettu jatkuvasta maankohoamisesta. Kuuntelimme tunnin mittaisen luennon jääkausista tähän päivään ja tuleviin. Tähän ei valitettavasti mahdu kuulemamme, mutta katsokaa googlesta ja kysykää tekoälyltä.
Pitkistä, tieteellisistä luennoista jää sen verran siemeniä itämään, että aistit terävöityvät silloin, kun samoista aiheista tulee jotain tiedotusvälineistä. Että matkailu avartaa myös jälkeenpäin.
*
Ja reissu muuttui yhtä hurjemmks! Suoraan sanottuna tonttuiluks. Mentiin syömään Luodon kuntaan Tyynelän tonttukylään. Johan riemu repesi. Millään ei ollut mitään mittaa, määrää eikä rajaa. 15 rakennusta ja niissä antiikin lisäksi joulu- ja varsinkin tonttuaiheista tavaraa joka paikka väärällään. Iski tajuntaan kuin Koskenkorvapullollinen. Kahtokee netistä, minulla ei sanat riitä.
Jos luulimme, että maailman luovuuden huippu oli jo nähty, vielä oli matkan järjestäjäkaksikolla valtikortti takataskussa. Nämä velikullat veivät meidän vielä Kruunupyyssä Saab-museoon. 150 vanhaa Saabia sisätiloissa ja ulkona olevien määrää eivät tienneet itsekään. Minusta näytti, että ainakin tuhat. Sen rinnalla Jorkin korjaamon autonäyttely kutistui Vesannon kokoiseksi.
Jos naiset juuttuivat Tonttulan käsityöaarteiden ääreen, täältä oli miehiä vaikea kiskoa irti.
Lieneekö vielä ollut joku kohde, en totisesti muista. Sen vaan sanon, että viikossa Kanarialla ei näe kuin pienen osan siitä, mitä me kahdessa päivässä. Matkan hinta – olematon tarjontaan nähden kun vielä meitä syötettiin aivan ruokaviraston suositusten mukaisesti vähintään kolmen tunnin välein. Jos joskus on tällainen viikon reissu tiedossa, varatkaa kahden kokoista vaatetta mukaan. Jos alkumatkasta housut tai hame ovat sopivat, loppuviikosta niihin ei mahdu.
Pohojalaasien olen luullut olevan yksitotisia töksäyttelijöitä. Mutta helkkarin hulvattomia oli jokaikinen, jonka kanssa pääsi pakiseemahan. Ja pohjanmaalainen yritteliäisyys näytti parhaita puoliaan; suurta ja komiaa oli. Viimosen pääle hyvin hoireettua. Kovaa työtä pelkäämätöntä.
Kotiseutuylpeys, historian tuntemus ja kunnioittaminen tuli kaikessa esille.
Kummia paikannimiä, mutta ei Horonkylän voittanutta tullut vastaan.
Kiitokset järjestäjille ja joka ikiselle matkakumppanille. Muistellaan lisää kun tavataan.

Seija Hämäläinen