Kesä. Pääskysennopea. Runsas.
Kätesi liian hitaat tarttumaan.
(Mittee tuon kesän kansa pitäsj tehä?
Männä viuhtoo ku parassii piäskyne.
Ee kerkii ottoo ies pyrstöstä kiini)
Aistisi täynnä vihreää vimmaa
ja voimaa. Vieläkö tahtoisit lisää?
(Onko mittään tolokkua, että kaekki
yhtä aekoo ryösee lehtee ja kukkoo.
Eehän niitä kerkii ies haestelemmaan)
Rakkaus. Pääskystä nopeammin lensi.
Ei ehtinyt sydämeen asti.
(Kesärakkaas on noppeeta,
siinä jiä piäskynen toeseks.
Syvämme roota ee vuan kerinnä sulloo.)
2.8.2024
VastaaPoistaElokuussa kypsyy kesä.
Samettisina öinä
värisen lämpösi muistoa.
Elotaivaalla kuivunut kuu,
hikinen juusto.
Loppuun palaneet,
käppyräiset tähdet.
Aurinko mennyt menojaan.
Sinun jälkeesi.
(Tuomirannan runoja 2006)
3.8.2024
VastaaPoistaElokuu ja peruna täydessä kukassa
synnyttää salaa mukulat, naperot
mullan lapset, maan poikaset
ja koko elokuu
riippuu ylläsi kuin sadosta
raskaana oleva omenapuun oksa
kannattelee kesän painoa
elokuu lämmin ja hedelmäinen
kypsä rinta
maan maitoa tihkuva
vielä on jäljellä
monta kesäistä päivää
ja viluiset yöt ovat vasta tulossa
elokuu, viivy pitkään
mieleni asuu viihtyy ja lepää
väreissäsi, mauissa ja tuoksuissa
joissa kertautuu kypsymisen riemu
väreilee silkkisissä vesissäsi
viipyilee hämärtyvissä illoissa
ja hitaasti nousevissa aamusumuissa