Elokuu on runokuu (Kolme runoa)



Kesä. Pääskysennopea. Runsas.
Kätesi liian hitaat tarttumaan.
(Mittee tuon kesän kansa pitäsj tehä?
Männä viuhtoo ku parassii piäskyne.
Ee kerkii ottoo ies pyrstöstä kiini)

Aistisi täynnä vihreää vimmaa
ja voimaa. Vieläkö tahtoisit lisää?
(Onko mittään tolokkua, että kaekki
yhtä aekoo ryösee lehtee ja kukkoo.
Eehän niitä kerkii ies haestelemmaan)

Rakkaus. Pääskystä nopeammin lensi.
Ei ehtinyt sydämeen asti.
(Kesärakkaas on noppeeta,
siinä jiä piäskynen toeseks.
Syvämme roota ee vuan kerinnä sulloo.)

Kommentit

  1. 2.8.2024
    Elokuussa kypsyy kesä.
    Samettisina öinä
    värisen lämpösi muistoa.

    Elotaivaalla kuivunut kuu,
    hikinen juusto.
    Loppuun palaneet,
    käppyräiset tähdet.

    Aurinko mennyt menojaan.
    Sinun jälkeesi.
    (Tuomirannan runoja 2006)

    VastaaPoista
  2. 3.8.2024
    Elokuu ja peruna täydessä kukassa
    synnyttää salaa mukulat, naperot
    mullan lapset, maan poikaset

    ja koko elokuu
    riippuu ylläsi kuin sadosta
    raskaana oleva omenapuun oksa
    kannattelee kesän painoa

    elokuu lämmin ja hedelmäinen
    kypsä rinta
    maan maitoa tihkuva

    vielä on jäljellä
    monta kesäistä päivää
    ja viluiset yöt ovat vasta tulossa

    elokuu, viivy pitkään
    mieleni asuu viihtyy ja lepää
    väreissäsi, mauissa ja tuoksuissa
    joissa kertautuu kypsymisen riemu

    väreilee silkkisissä vesissäsi
    viipyilee hämärtyvissä illoissa
    ja hitaasti nousevissa aamusumuissa

    VastaaPoista

Lähetä kommentti