Lumet kummuilla sulavat
kyyneleiksi
kynttilänliekit kurkottavat taivasta päin
rukousviestejä, muistojen
säkeitä
kukat muistavat, kaipaava muistaa
kynttilämeri kuin nuotio metsässä
pimeässä sen valo näkyy kauas
sinun sydämesi kammioiden kätköissä
muistoilla on takanlämpöinen pesä
tänä päivänä sinä annat surulle
luvan
tulla lähelle, täyttää, mutta myös
mennä
tehdä kiitollisuudelle tilaa, tyytyä,
tyyntyä
et laske enää, miten paljon menetit
päivät, kuukaudet kiertävät, vuosi
vuodelta
sinä - hiukan viisaampi, iloisempi
ja kiitollisempi kaikesta siitä mitä
sait
mitä lahjoja elämä sinun syliisi
kantoi
suru on kasvattanut sinulle rohkeutta
antaa
elämän virrata lävitsesi eikä sinun
tarvitse koskaan pelätä kuolemaa
sillä rakkaasi ovat kulkeneet edelläsi
sen tien

Kiitos tästä surevia lohduttavasta runosta Seija. Suru tyyntyy, mutta siellä se on. Pyhäinpäivänä haudalla se tulee kyynelinä pintaan. Mutta elämä jatkuu, tuontaivaisiin siirtyneiden meissä.
VastaaPoistaPoismenneet elävät meissä ja kulkevat mukanamme niin kauan kuin muistamme heitä.
PoistaKiitos kauniista runosta.
VastaaPoista