Epäonnistuneita juhannustaikoja

 

Lehdokki Kokko-Kukkanen-Niittynätkelmä oli yksin elävä eli nykykielellä sinkku. Hän oli elämässään saanut käydä läpi jo monta lemmentäyteistä aikaa. - Olisi ihanaa kokea vielä yksi jalat alta vievä miessuhde, sen jälkeen voisi jo rauhassa valmistautua elämän ehtoopuoleen ja kääntää ajatuksensa maallisesta rakkaudesta taivaallisen puoleen.

Lehdokki oli jo kokeillut kaikki nykyajan parinetsintäkeinot. Hän oli vastannut ilmoituksiin niin Kinderissä ja Tasepookissa, ollut mukana erilaisilla deittialustoilla ja käyttänyt kaikki sähköisen median keinot. Hän oli viestitellyt kuvista päätellen komeiden urosten kanssa, joiden tittelit olivat vaihdelleet korkeista sotilashenkilöistä öljynporausinsinöörien kautta kansainvälisiin bisnesmiehiin. Mukavaahan se oli ollut nauttia ennen kuulemattomista kohteliaisuuksista ja kaikkinielevän rakkauden tunnustuksista.

Useimmat tapaamisyritykset olivat valitettavasti päättyneet erilaisten ikävien esteiden takia. Sulhasten lähisukulaiset olivat joutuneet vaikeiden sairauksien uhreiksi, ja muutenkin kovin onnettomuusalttiita olivat nämä ehdokkaat. Tapaamismatkat olivat peruuntuneet pankkien tietoliikennekatkojen tai muiden selkkausten takia. Joillekin Lehdokki oli lainannut matkarahoja auttaakseen selviämään, mutta sulhasia ei ollut näkynyt.
Lehdokin rahat osoittivat hupenemisen merkkejä.

- Ehkä perinteiset keinot ovat varmempia, ainakin ne tulevat halvemmiksi, hän oli päätynyt ajattelemaan. - Kokeilen juhannuksena jotain taikaa, eihän se ota jos ei annakaan, hän päätti.

Lehdokki kertasi Wikipediasta ja Suomen perinnetaiat -sivustolta juhannustaikoja. Eniten tarjottu oli kieriskely erilaisissa pelloissa, heinä- tai ruisviljelyksillä. Mutta Lehdokin kesämökin lähettyvillä ei sellaisia ollut. Heinätkin olivat valkoisten paalipallojen sisällä. Jo ajatus kieritellä kosteassa heinikossa viileänä kesäyönä hyräytti kylmänpuistatuksia pitkin vartaloa.

Mutta kukkia kasvoi joka paikassa. Seitsemän tai yhdeksän erilaista kukkaa tyynyn alle, niin yöllä unessa näkyisi tulevan sulhasen kuva. Tuttua ja helppoa. Ohjeiden kukkamäärän liukuvuuden takia hän laittoi tyynyn alle varmuuden vuoksi 16 kukkaa.

Jonkun aikaa sängyssä unta odoteltuaan Lehdokin nenä tuntui turpoavan tukkoon ja silmät alkoivat vuotaa. Hän muisti olevansa allerginen niittyleinikin siitepölylle. Ei kun kukkaset ulos, mutta tyynyn kopistelukaan ei auttanut. Aivastutti koko loppuyön ja seuraavana aamuna komeili silmien alla muhevat pussit.
Tuntui myös aivan kuin lapaluiden alla kävelisi jokin. Mutta hän ei ylettynyt sinne eikä peilikuvastakaan saanut selvää. Toisena päivänä hän tunsi sietämätöntä kutinaa haaravälissään. Peilikuvasta ei oikein saanut selvää eikä kännykälläkään saanut kunnon kuvaa.

Kolmantena päivänä Lehdokki huomasi käsivarressaan kiinni tarrautuneen punkin ja sen ympärillä punaisen rinkulan. - Borrelioosi! Välähti hänen kauhistuneessa mielessään.
*
Terveyskeskukseen sai odottaa viisi päivää ja viikonlopun yli, mutta viimein vastaanotolla miespuolinen hoitaja poimi punkkipihdeillä yhdeksän kiinni tarrautunutta punkkia. Yksi oli hiuksien seassa, toinen lapaluiden alla ja kaikista nolointa oli jalkoväliin tarrautuneen punkin poisto.

- Sai olla viimeinen ja laitimmainen kerta, kun rupean järjettömiä taikoja tekemään, vannoi Lehdokki. Vastaanottokäynti ja monen viikon vahva antibioottikuuri tekivät ison loven hänen pienentyneeseen budjettiinsa.
*
Mutta taika tepsi kuitenkin! Vastaanoton odotushuoneessa hän tapasi kalpean, heikon oloisen miehen, nimeltään Jussi Kukkaketonen. Odotellessa selvisi, että miehellä oli mökki järven toisella puolella, aivan vastarannalla. JK oli myös juhannususkomusten höynäyttämä uhri. Hän oli kuullut, että aattona keskiyöllä kaivojen vesi muuttuu viinaksi.
Hän oli ottanut kauan käyttämättömänä olleesta kaivosta vettä ja maistanut. Vaikka se ei viinalta maistunut, hän oli kuitenkin juonut sitä litran verran. Aamuyöstä alkanut oksentelu ja pahoinvointi olivat jatkuneet niin, että hänen oli viimein heikkona tultava vastaanotolle apua hakemaan.
*
Tällä hetkellä Lehdokki ja Jussi soutavat vuoroilloin toistensa luokse riijuulle ja juhannustaika on heidän osaltaan toteutunut parhaalla mahdollisella tavalla. Ehkä jo jouluna tanssitaan heidän häitään ja Lehdokki on päättänyt luopua kaikista vanhoista sukunimistään eli hänestä tulee Lehdokki Kukkaketonen.