Lehdokki Kokko-Kukkanen-Niittynätkelmä oli yksin elävä eli nykykielellä sinkku. Hän oli elämässään saanut käydä läpi jo monta lemmentäyteistä aikaa. - Olisi ihanaa kokea vielä yksi jalat alta vievä miessuhde, sen jälkeen voisi jo rauhassa valmistautua elämän ehtoopuoleen ja kääntää ajatuksensa maallisesta rakkaudesta taivaallisen puoleen.
Lehdokki oli jo kokeillut kaikki nykyajan parinetsintäkeinot. Hän oli vastannut ilmoituksiin niin Kinderissä ja Tasepookissa, ollut mukana erilaisilla deittialustoilla ja käyttänyt kaikki sähköisen median keinot. Hän oli viestitellyt kuvista päätellen komeiden urosten kanssa, joiden tittelit olivat vaihdelleet korkeista sotilashenkilöistä öljynporausinsinöörien kautta kansainvälisiin bisnesmiehiin. Mukavaahan se oli ollut nauttia ennen kuulemattomista kohteliaisuuksista ja kaikkinielevän rakkauden tunnustuksista.
Useimmat
tapaamisyritykset olivat valitettavasti päättyneet erilaisten
ikävien esteiden takia. Sulhasten lähisukulaiset olivat joutuneet
vaikeiden sairauksien uhreiksi, ja muutenkin kovin
onnettomuusalttiita olivat nämä ehdokkaat. Tapaamismatkat olivat
peruuntuneet pankkien tietoliikennekatkojen tai muiden selkkausten
takia. Joillekin Lehdokki oli lainannut matkarahoja auttaakseen
selviämään, mutta sulhasia ei ollut näkynyt.
Lehdokin rahat
osoittivat hupenemisen merkkejä.
-
Ehkä perinteiset keinot ovat varmempia, ainakin ne tulevat
halvemmiksi, hän oli päätynyt ajattelemaan. - Kokeilen
juhannuksena jotain taikaa, eihän se ota jos ei annakaan, hän
päätti.
Lehdokki kertasi Wikipediasta ja Suomen perinnetaiat
-sivustolta juhannustaikoja. Eniten tarjottu oli kieriskely
erilaisissa pelloissa, heinä- tai ruisviljelyksillä. Mutta Lehdokin
kesämökin lähettyvillä ei sellaisia ollut. Heinätkin olivat
valkoisten paalipallojen sisällä. Jo ajatus kieritellä kosteassa
heinikossa viileänä kesäyönä hyräytti kylmänpuistatuksia
pitkin vartaloa.
Mutta kukkia kasvoi joka paikassa. Seitsemän
tai yhdeksän erilaista kukkaa tyynyn alle, niin yöllä unessa
näkyisi tulevan sulhasen kuva. Tuttua ja helppoa. Ohjeiden
kukkamäärän liukuvuuden takia hän laittoi tyynyn alle varmuuden
vuoksi 16 kukkaa.
Jonkun aikaa sängyssä unta odoteltuaan
Lehdokin nenä tuntui turpoavan tukkoon ja silmät alkoivat vuotaa.
Hän muisti olevansa allerginen niittyleinikin siitepölylle. Ei kun
kukkaset ulos, mutta tyynyn kopistelukaan ei auttanut. Aivastutti
koko loppuyön ja seuraavana aamuna komeili silmien alla muhevat
pussit.
Tuntui myös aivan kuin lapaluiden alla kävelisi jokin.
Mutta hän ei ylettynyt sinne eikä peilikuvastakaan saanut selvää.
Toisena päivänä hän tunsi sietämätöntä kutinaa
haaravälissään. Peilikuvasta ei oikein saanut selvää eikä
kännykälläkään saanut kunnon kuvaa.
Kolmantena päivänä
Lehdokki huomasi käsivarressaan kiinni tarrautuneen punkin ja sen
ympärillä punaisen rinkulan. - Borrelioosi! Välähti hänen
kauhistuneessa mielessään.
*
Terveyskeskukseen sai odottaa
viisi päivää ja viikonlopun yli, mutta viimein vastaanotolla
miespuolinen hoitaja poimi punkkipihdeillä yhdeksän kiinni
tarrautunutta punkkia. Yksi oli hiuksien seassa, toinen lapaluiden
alla ja kaikista nolointa oli jalkoväliin tarrautuneen punkin
poisto.
- Sai olla viimeinen ja laitimmainen kerta, kun rupean
järjettömiä taikoja tekemään, vannoi Lehdokki. Vastaanottokäynti
ja monen viikon vahva antibioottikuuri tekivät ison loven hänen
pienentyneeseen budjettiinsa.
*
Mutta taika tepsi kuitenkin!
Vastaanoton odotushuoneessa hän tapasi kalpean, heikon oloisen
miehen, nimeltään Jussi Kukkaketonen. Odotellessa selvisi, että
miehellä oli mökki järven toisella puolella, aivan vastarannalla.
JK oli myös juhannususkomusten höynäyttämä uhri. Hän oli
kuullut, että aattona keskiyöllä kaivojen vesi muuttuu
viinaksi.
Hän oli ottanut kauan käyttämättömänä olleesta
kaivosta vettä ja maistanut. Vaikka se ei viinalta maistunut, hän
oli kuitenkin juonut sitä litran verran. Aamuyöstä alkanut
oksentelu ja pahoinvointi olivat jatkuneet niin, että hänen oli
viimein heikkona tultava vastaanotolle apua hakemaan.
*
Tällä
hetkellä Lehdokki ja Jussi soutavat vuoroilloin toistensa luokse
riijuulle ja juhannustaika on heidän osaltaan toteutunut parhaalla
mahdollisella tavalla. Ehkä jo jouluna tanssitaan heidän häitään
ja Lehdokki on päättänyt luopua kaikista vanhoista sukunimistään
eli hänestä tulee Lehdokki Kukkaketonen.
Onnettomien käänteiden jälkeen onnellinen loppu, tämä on oikea juhannussatu! Tai voihan taina olla tottakin. Elämä on joskus satua ihmeellisempää. Ehkä arkena ei olisi niin yrittämisen makua. Voisi se naapurin sulho löytyä vähemmällä vaivalla. Juhannukseen liittyy näes niin paljon paineita.
VastaaPoista